Ulaan Bator

Matkustimme keskiviikon Bussilla Ulan Udesta Ulan Batoriin. Molempien maiden rajatarkastukset olivat melko pitkia ja rajalla kuluikin aikaa melkoisesti. Heti Mongolian puolelle paastyamme soimme ja saimme huomata kuinka halpa hintataso Mongoliassa on. Itse en ole ollut ikina nain edullisessa maassa. Ennen kaikkea huomasimme kuitenkin ihmisten valtavan ystavyyden-joka asiassa paikalliset autottoivat ja laittoivat aikaansa peliin, jos vain heidan kielitaitonsa antoi myoten.

Mongolia on n. 5 x Suomen pinta-ala. Asukkaita on kuitenkin vain n. 3miljoonaa. Asutus on todella harvaa ja kun Ulan Batorissa asuu lahes miljoona asukasta, ei muuhun maahan jaa montaa ihmista. Maa on maaseutuvaltainen ja maanviljelys on ekstensiivista karjataloutta. Ihmiset asuvat hyvin jurtissa (ger) maaseudulla ja myos Ulan Batorissa.

Kasvillisuus on lahes kokonaan aroa. Puitakin on, mutta puusto alkaa usein vasta vuorten rinteilla hieman korkeammalla. aikani mietin miksi taalla on niin pain-tulin siihen tulokseen, etta korkeammalla satanee hieman enemman. Mene ja tieda.

Ulan Bator on nopeaa vauhtia uudistuva melko moderni kaupunki. Ehdottomasti vierailun arvoinen! Lisaa myohemmin - toivottavasti kuvien kera!!

Ulan Ude

u 

Terveisia taalta Venajan Burjatiasta. Saavuimme tanne sunnuntaina hikisen junareissun paatteeksi. Ennen Ulan Udea aukesi upeat maisemat Baikal jarvelle. Aivan kuten Sinuhe totesi Libanonin seetripuista oli se nakyma Baikalille niin hieno, etta jo se teki reissun matkan arvoiseksi!!

Ulan Udessa on hilliton helle! Talla hetkella lampotila lahenee 40 astetta! Itse asiassa 38 + astetta C.

Eilen kavimme Baikalilla. Varauduimme samaan helteeseen kuin kaupungisssa- etaisyytta on linnuntieta n.70 km. Huomasin valtavan mikroilmasto efektin. Baikal on paikoitellen yli 1500 m syva, tama vesimassa aiheutti Baikalin lahella todella vilpoisen ilman. Itse olin helpottunut-kaikki eivat kuitenkaan olisi kaivannut vilpoisempaa. Matkalla meilla mukana Ulan Uden seurakunnasta Valodja ja Nadja. Kiitos teille!Baikal oli upea - kirkas ja todella vilpoisa vesi toivottivat meidat tervetulleiksi. Paikka, jossa vierailimme oli myos pravoslaavien luostari. Talvisin Baikal taas lammittaa ymparoivia alueita. Eli vaikutus on aivan sama kuin merilla on. Baikkalissa on valtavat massat makeaa vetta. Baikalissa elelee paljon endeemisia elainlajeja. Yksi on phoca sibirica, lahes sama kuin meidan phoca hispida  saimensis. Molemmat ovat suojeltavia, mutta paikallinen norppa (paikalliset kutsuvat nerpa-mistakohan meidan norppa nimitys tulee!!) On populaatioltaan jopa 50 000 suuruinen.

Ulan ude on todella upea kaupunki-kaikki on todella siistia ja uusia perinteita kunnioitavia rakennuksia nousee kuin sienia sateella. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Eilen naimme myos ensimmaiset lankkarit - kaksi skotlantilaista poikaa oli katsomassa jalkapalloa samassa kuppilassa kuin me.

Huomenna keskiviikkona matka jatkuu bussilla rajan yli Mongoliaan, ulan Batoriin eli punaiseen taistelijaan!!

Yritan taas muutaman kuvanlaittaa!! Sorry maailman suurin Leninin paa on vahan vinossa. mittaa talla on 7,5 metria!!

Ulan udessa sataa lunta lainausmerkeissa, ilmeisesti jokin pajun sukuinen puu laskee siemeniaan ilmaan ja valilla hengittaminen on melko hankalaa.

Oma ilonaiheeni oli vierailu Burjatian geologisessa museossa -upeaa!! Palaamisiin!!

Novosibirsk

Samara jai taakse. Nousimme edellista hienompaan junaan, jossa meilla oli aivan kupe hytti. Venajan junissa on useita erilaisia mahdollisuuksia matkustaa. Hienoimmissa on tv t ja kahden hengen sangyt. Platskart on halvin tapa. Siella vaunussa on vain syvennyksia, joissa on sankyja. Pietari samara vali meni platskartissa. Samarasta lahtiessa meilla oli siis hienot kupe hytit. Kuuman kostea vaunu oli vaihtunut kohtuu viileaan (ilmastointi on suhteellista) omaan hyttiin. Vaunupalvelija oli todella ystavallinen. Myytavana junassa on kaikenlaista. Muutaman kerran vaunupalvelija kysyi meilta haluammeko perunoita... Pysahdyksia on monen eri pituisia. Valilla pysahdys on muutama minuutti, valilla kokonainen tunti. Pitkilla pusahdyksilla babuskat tulevat myymaan kuivattua kalaa, olutta, limpparia, sipseja, jaateloa \ jne.

Yksi kuriositeetti oli matkamme Samarasta Novosibirskiin. Huomasimme lahtoa edeltavan iltana, etta juna kulkee Kazakstanin kautta. Eika meilla tietenkaan ollut viisumeja. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Emme poistuneet junasta vaan istua kyyhotimme kupeessamme. Tulipahan kaytya Kazakstanissakin!!!

Monet oppaat kehoittivat jattamaan Novosibirskin valiin. Niissa sanottiin sen olevan tylsa rautatieristeyskaupunki. Kuitenkin heli alusta asti mielikuvamme muuttuivat. Upea juna-asema(siperian suurin rautatieasema) ja muutenkin uudehko ja hieno kaupunkikuva antoivat aivan eri kuvan kuin oppaat. Lonelyplanet oppaat ovat loppujen lopuksi vain muutaman ihmisen mielipiteita erilaisista kohteista.

Ihmiset tuntuvat muuttuvan sita ystavallisemmiksi mita pitemmalle itaa kohti matkustamme.Oikeastaan Samarasta lahdettyamme olemme kohdanneet vain erittain ystavallisia ihmisia.

Huomen illalla jatkamme matkaa taas kuumassa platkartissa. Kohteena Ulan Ude. Ulan Ude on hyvin lahella Baikal jarvea. Meille onkin paikallisen lahetystyontekijan avustuksella avautunut loistava mahdollisuus tutustua Baikaliin paikanpaalla! Kiitos tasta jo etukateen Anitta!

Vierailemissamme kaupungeissa on monissa Inkerin kirkon seurakuntia. Muun muassa Novosibirskissa on suurehko seurakunta, jonka jaseniin kuuluu myos suomea puhuvia inkerilaisia.

Yritan liittaa tahan jonkun kuvan Samarasta !!

Samarassa

Junamatka oli mukava. Juna ei todellakaan ollut 1.luokan juna. Matkalla vaihteli hienot maisemat syrjaisiin kyliin. Vaikutuksen mantsan ja biologian opettajaan teki upeat aromaisemat, jotka olivat uutta minulle.


Juna pysahtyi useasti ja pitkaan. Koko matkan pituudeksi tuli lahes 2 vuorokautta. Ruuat ostettiin etukateen. Junassa oli tarjolla kuumaa vetta, ei muuta. Babuskat moivat kaikkea maan ja taivaan valilla pysahdysten aikana. Kuivattua kalaa ei uskallettu maistaa.

Turvallisest siis perilla. Lisaa myohemmin...

samara

Lähtötunnelmia!

Reissu on alkamassa Lappeenrannasta, josta siirrymme Vainikkalaan. Vainikkalassa hyppäämme Pietariin vievään junaan. Pietarista taas vaihdamme Samaraan jatkavaan junaan. Kuulostaa helpolta, mutta tähän asti päästäksemme on vaatinut paljon "töitä" viisumien, junalippujen, lentolippujen hankintaa jne.

Tästä Lappeenrannasta on lyhyt matka Pietariin, 5 miljoonan ihmisen metropoliin. Lyhyempi kuin Helsinkiin. Maantieteessä puhutaan absoluuttisesta ja suhteellisesta etäisyydestä - raja muuttaa etäisyyksiä. Matka Pietariin tuntuu varmasti pidemmältä kuin matka Helsinkiin. Helsinki, suuri kaupunki sekin, on vain kahdeksas osa Pietarista.

Säät Venäjän sisäosissa on hyvin lämmintä jo tähän aikaan kesästä. Suuri manner aiheuttaa mannerilmaston, jossa on lämpimät kesät ja kylmät talvet. Ensi sunnuntaina Suomessa sataa vettä kovin - sitä karkuun siis!

Samarasta kuuluu taas!